Diiva perheineen toivottaa hyvää joulunaikaa kaikille! Etusivulle lisätty joulukortti. Kuvaa klikkaamalla näkee suuremman version. ;) Joulun jälkeen tulee vuosi kuluneeksi siitä kun pikku-Diiva haettiin kotiin (sillon vielä Jyväskylään). Pentu näytti lähinnä lelukoiralta. (Kts. kuva.) Iso tyttö siitä silti kasvoi, vaikka aika rääpäleeltä aluksi vaikuttikin. Yritin mitata Diivan korkeuden äsken ja noin 46 cm tuli tulokseksi, painoa on noin 17 kg. Sellainen sopiva sylikoira siis! (Ainakin omasta mielestään!)
Synttäreiden jälkeen tuli käytyä eläinlääkärissä pariinkin otteeseen. Aluksi oli vuorossa rokotukset ja samalla pientä konsultointia ehkäisypillereiden vaikutuksista narttukoiralle. Juu, Diiva oli siis yksinollessaan päässyt käsiksi e-pillereihin ja syönyt niitä noin 9kpl, kuorineen päivineen. Sopivasti oli samana päivänä varattuna jo valmiiksi tuo rokotusaika, joten eläinlääkäri selvitteli myös tätä pillerisotkua. Onneksi Diivalla ei ollut vielä yksiäkään juoksuja ollut, joten vaaraa märkäkohdulle ei pitäisi olla. Mitään allergista reaktiota koiralle ei tullut, ja pakkauskin tuli ulos ihan nätisti parin päivän päästä. Hormonaaliset häiriöitä pilleireiden syönti voi aiheuttaa, joten voi olla että niitä juoksuja ei ihan pian tarvitse odotellakaan. Toinen eläinlääkärireissu tehtiinkin sitten heti seuraavalla viikolla kun tuttu koira jostain syystä puri Diivaa etujalkaan lenkillä. Haava oli kuitenkin pieni, eikä siihen tullut mitään suurempaa tulehdusta. Paikallishoidolla eli haavan suihkuttamisella ja Betadinella selvittiin.
Noutotreeniosastolla on ollut aika hiljaista sen jälkeen kun meidän nou-treenit loppuivat, ensi vuonna taas lisää. Tarkoituksena on nyt treenata ihan perusasioita. Diiva yleensä suorittaa noutotehtävät tosi mukavasti, etäisyydet eivät tuota ongelmia ja nenää käytetään hienosti. Ongelmana noudoissa on lähinnä ollut se, että löydettyään damin Diiva jää haahuilemaan ja haistelemaan damia/ympäristöä, eikä lähde suoraan palauttamaan. Nyt koitetaan tuota palautusta saada jotenkin sujuvammaksi. Myös variksen kanssa treenataan ihan vaan kylppärissä pitoa/nostoa. Varis ei nyt mitenkään ihanin asia Diivan mielestä ole, joten töitä sen suhteen täytyy tehdä.
Ja kävihän Diiva myös Turun näyttelyssä esittäytymässä. Hienosti meni, tuloksena EH ja junnunarttujen 3. sija. Arvostelun voi lukea harrastukset-sivun alta. Ei kai sille mitään mahda, kun nimeksi on Diiva annettu, niin tarviihan sitä välillä näköjään missikisoissa käydä! :) Joulu vietetään Diivan kanssa Hattulassa sukulaisissa, ja joulun jälkeen Diiva jääkin viikoksi isäni luokse hoitoon, kun minä suuntaan Englantiin viettämään vuodenvaihdetta.
Diiva ja muut Bean-pennut täyttivät tänään yhden vuoden. Onnea kaikille! Etusivulla Diiva poseeraa maksalaatikkokakkunsa kanssa. Diiva veteli kakun poskeensa hyvin naisellisin ottein, maisteli kunnolla eikä hotkinut heti napaansa, jätti vielä nakin viimeiseksi herkkupalaksi. :) Tosi mukava pakkaus Diiva on ollut kaikin puolin! Innokas treenaaja, tekee sitkeesti hommia, rakastaa ihmisiä yli kaiken ja normaalisti kotona on hyvin rauhallinen kaveri. Tykkää erityisesti ihmisen läheisyydestä ja nukkuu vieressä välillä vähän liiankin läheisissä tunnelmissa. Juoksuja Diivalla ei vieläkään ole ollut, olen kyllä miettinyt tällä viikolla olisiko ne nyt tulossa, kun koira on ollut aika masentuneen ja väsyneen oloinen. Voi tosin olla ihan vaan väsymystä viime viikon Pohjanmaan reissulta. Ne on aina tosi rankkoja pienelle koiralle, kun lasten kanssa saa peuhata monta tuntia päivässä. :)
Viime viikonloppu vietettiin Retulassa isäni luona metsällisissä merkeissä. Lauantaina lähdettiin katsastamaan lähiseudun kanalintutilannetta. Pari tuntia metsässä ja saaliina oli yksi pyy. Nähtiin myös kolme peuraa ihan läheltä, tosi pitkään peurat siinä katselivat meitä ennen kun loikkivat takaisin metsikköön. Diiva ei tietenkään huomannut koko peuroja, kun taisi siinä vaiheessa viilennellä itseään läheisessä ojassa. Mutta ehkä se oli parasta niin! Diiva kulki mukana metsässä oikein mukavasti, välillä kutsuin sen luokse ja tyttö istui nätisti vierellä hiljaa pitkiäkin aikoja. Haulikon pamahdusta ihan vieressä säikähti hiukan, kun ei katsellut sillä hetkellä ollenkaan ampujan suuntaan, mutta taisi samantien tajuta, että jotain putosi metsikköön ja sai käskystä lähteä etsimään saalista. Nopeasti Diiva pyyn löysi, aluksi ei ottanut suuhunsa, mutta pienen kannustuksen jälkeen toi linnun hienosti käteen asti. Etusivun kuva on lavastetusta palautuksesta, kun oikeassa tilanteessa kamera ei ollut mukana menossa. :) Toivottavasti en nyt mokannut pahasti taipparijuttuja näyttämällä ihanaa lämmintä riistaa koiralle, toivotaan että varis kelpaa tämän metsästysreissun jälkeenkin... Otin äsken vaakun sulamaan, täytyy heti testata tilanne! Diiva ainakin innostui riistan löytymisestä niin ettei meinannut tulla alueelta millään pois. Tottunut tietenkin hakutreeneihin, joissa dameja/vaakkuja löytyy aina useita. Tällä kertaa saalista ei kuitenkaan tullut kuin yksi. Myöhemmin ammuttiin vielä yksi laukaus, jossa Diiva kunnolla näki ampujan, eikä se enää mitään säikähtänyt. Taisi vain jäädä ihmettelemään, kun tällä kertaa ei saanutkaan lähteä etsimään pudotusta.
Sunnuntaiaamuna käytiin vielä järvellä etsiskelemässä sorsia, kierrettiin lähinnä veneen kanssa kaislikoita. Yhtään ammuttavaa ei kuitenkaan löytynyt, mutta tilanne oli treenimielessä tosi hyvä! Aluksi Diiva piippasi kovasti ja tärisi innoissaan, ainoastaan jo siitä syystä että oltiin veden äärellä. Sen olisi tehnyt mieli päästä uimaan ja noutamaan vedestä jotain. Varmaan noin puoli tuntia se jaksoi täristä ja vikistä, kunnes rauhottui. Toinen puolituntinen menikin ihan rauhallisissa merkeissä, eikä ääntelyä enää kuulunut. Täytyykin selvästi pitää näitä passiivisia souteluharjoituksia enemmän. :)
Edellisenä viikonloppuna meillä oli myös aika koiralliset pari päivää. Lauantaina pidettiin pienimuotoiset pentutreffit Paraisilla Heidin ja Papun sekä Sarin ja Ruutin kanssa. Sisarukset leikki edelleen ihan innoissaan keskenään ja mukavaa oli! Lopuksi treenattiin myös hiukan, mutta Diivan kanssa otettiin vain muutama damin nosto-/pitoharjoitus, koska sunnuntaina oli tulossa raskas treenipäivä. Sunnuntaina ajettiin aamulla Naantaliin Kati Tuomisen pitämiin taipparitreeneihin. Tosi hyvä juttu kun päästiin treenaamaan ryhmässä ja saatiin paljon hyviä vinkkejä treeneihin. Ainakin etäisyyksiä täytyy markkeerauksissa pidentää ja varistreeniä pitää harrastaa paljon. Ollaan nyt myös Katin treenien innoittamana alettu harrastaa muistinoutoja lenkkien yhteydessä. Ja ihan hyvä muisti Diivalla näyttäisi olevan. :) Taipparitreenien jälkeen oli vielä luvassa agilityyn tutustumista Auran Nuuskujen järjestämässä agility-pentupäivässä. Tutustuttiin lähinnä esteisiin ja kaikki sujui Diivalta ihan mukavasti, aluksi putki ja pussi vähän pelotti, mutta lopulta Diiva suostui niidenkin läpi menemään. Nähtäväksi jää uskaltaudutaanko me jossain vaiheessa agi-treeneihin ihan oikeesti, kohta kun tuo vuoden ikäkin tulee täyteen...
Kesä on hurahtanut aika nopsaan jo elokuun puolelle, joten ehkä olisi aika päivittää Diivan kesäkuulumisia. :) Loma meni käytännössä reissatessa ympäri Suomea, oli vähän festaria, mökkeilyä ja sukulointia Hämeessä sekä Pohjanmaalla. Diiva roikkui reissussa mukana ja helppohan sen kanssa on reissata! Likka osaa ottaa rauhallisesti tarpeen mukaan. Ja hoitopaikoissa Diiva pärjää myös tosi hienosti. Puolitoista viikkoa kestäneen Pohjanmaan reissun jälkeen Diiva sitten nukkuikin muutaman päivän putkeen. Koville taisi ottaa! Välillä reissussa oli kyllä neidin käytöstavat hieman hukassa, mitähän lienee matkastressiä vai murkkuiän oireita? Pahin moka oli, kun eräässä vieraspaikassa Diiva nappasi pullan suoraan pöydästä. Tuo on onneksi jäänyt (ainakin tähän mennessä) ainoaksi varastamiskerraksi, muuten niin hyväkäytöksisellä neidillä. ;)
Juhannuksen jälkeen Diiva vihdoin oppi uimaan ihan kunnolla ja innostuikin puuhasta ihan tosissaan. Yleensä tosin tarvitsee olla jotakin noudettavaa vedessä, ei siellä ihan huvikseen viitti lillua. Noudettavaksi kelpaa tosin ihan mikä vaan, lumpeenlehdistä risuihin. Ja tokihan niitä voi lähteä uimalla etsimään sieltä vedestä, vaikkei mitään varsinaisesti vedessä näkisikään. Harmillisesti juuri uimaan oppimisen jälkeen Diivalla ilmeni aika ikävän näköinen ihotulehdus mahan alueella. Diagnoosina oli hiiva- ja bakteeritulehdus. Saatiin hoidoksi shampoopesua kolme kertaa viikossa, antibioottikuuri sekä tippoja laitettavaksi tulehduskohtiin. Tietenkin myös kauluria piti pitää, ettei koira nuolisi tulehtuneita alueita. Kaulurista Diiva ei kauheasti tykännyt aluksi, parissa päivässä onneksi tottui siihen. Tulehdus onneksi parani nopeasti kuurin aikana. Viime viikkoina Diivalla on näkynyt pari rupea kainaloissa ja korvan takana. Olen laittanut niihin kuurista jääneitä tippoja eläinlääkärin ohjeen mukaan. Täytyy toivoa, ettei tulehdus tuosta nyt enää uusiudu!
Treenailu on ollut aika satunnaista kesän aikana, mutta vähäsen ollaan sentään harjoiteltu. Noutojutut sujuu edelleen tosi mukavasti, kunhan muistaa ottaa kunnon namit mukaan treeneihin. Tämä koira kyllä ymmärtää herkkujen päälle! Varikset nousee ja palautuu hyvin, kun tarjolla on kissanruokaa tai nakkia. :) Vesinoutoja ollaan damilla treenattu ja pientä ongelmaa tuntuu olevan kuumumisen kanssa. Diiva ei maalla tehtävissä treeneissä yleensä mitään ääntele, mutta vesi taitaa olla vähän liian ihana elementti. Sen jälkeen kun dami on heitetty veteen, alkaa vinkuminen. Olen päästänyt hakuun vasta kun koira on hiljaa, mutta tietenkin siinä vaiheessa kuuluu vielä pieni lähtövinkaisu, kun koira ampaisee jo veteen. Malttitreeniä kaivataan siis veden äärellä!
Ekaan viralliseen näyttelyyn ollaan ilmottauduttu eli Tollershow:ssa nähdään! Käytiin viime viikolla harjoittelemassa mätsärissä ja sujui oikein mukavasti. Hieno oli huomata, että koira osaa ottaa ihan rennosti siellä näyttelypaikalla. Näyttelyesiintyminen ei nyt voikaan vielä olla mitenkään kovin hyvin hallussa, kun ei sitä kovin paljoa olla harjoiteltu, eikä varmasti tulla harjoittelemaankaan. ;) Itse olen ihan aloittelija näyttelyesittämisessä, joten ollaan sitten molemmat ihan amatöörejä! Aika vähässä karvassa Diiva taitaa nyt olla, kun minäkin vihdoin ostin furminaattorin ja annoin pentukarvalle lähtöpassit. Ja edelleen tuota karvaa jostain vaan irtoaa... Korvien asento hieman vaihtelee, mutta pysyvät kyllä ihan oikeassa asennossa, kun sille päälle sattuvat. Sitten kun koira iloitsee esim. moikatessaan ihmistä, korvat menee luimuun ja mutkalle, kuten koko koirakin. Koko mätsärin ajan korvat kyllä pysyivät ihan oikeassa asennossa. :)
Pari kuukautta näköjään vierähti edellisestä päivityksestä, muutoksia on ollut ilmassa sen verran, ettei ole oikein koneella ehtinyt istumaan. Jäin työttömäksti toukokuun puolivälissä ja koska Jyväskylän työtilanne ei kovin hyvältä vaikuttanut, päädyin sellaiseen ratkaisuun, että muutan Janin luokse Kaarinaan. Toukokuun vikana viikonloppuna tuotiin sitten muuttokuorma tänne Kaarinaan. Diiva on ottanut muuton ihan rauhallisesti, kämppähän oli tuttu ennestään. Muuttopäivä oli aika raskas Diivalle, oli vähän ihmeissään Jyväskylän päässä, kun asunto tyhjeni ympäriltä hetkessä. Perillä Kaarinassa se lysähti nukkumaan ja nukkui illalla niin sikeästi, että ihmettelin oliko tuo enää elossakaan. Noh, elossa oli ja seuraavana päivänä virtaa jo riitti entiseen malliin. Muuton jälkeen maanantaina treffattiin Paraisilla Ruuti-sisko ja Papu-veli. Oli kyllä ihana jälleennäkeminen! :) Ruutista ja Diivasta on tullut ihan bestiksiä nyt kun pariin otteeseen ollaan päästy treffaamaan kunnolla. Välillä juostaan kilpaa, välillä leikitään ja sitten vähän äristään, mutta lopulta ollaan aina kavereita (ainakin vielä tähän mennessä). Tosi kiva kun nyt päästään useammin siskoa näkemään, kun asutaan näin lähekkäin! Me mentiin Diivan kanssa sitten vielä tiistainakin aamulenkille Papun, Ossin ja Heidin kanssa. Treenattin myös vähän linjaa ja hakuruutua ihan ekaa kertaa. Kaikki sujui tosi hienosti ja hakuintoa Diivalla riitti. Näytti nauttivan puuhasta, aivan kuten veljensäkin! Damit palautuu suoraan minulle ja useasti myös käteen nykyään oikein hienosti, toivottavasti tämä on ihan pysyvä tila! Kuukauden sisällä ollaan koitettu keskittyä palautukseen ja työ on näyttänyt tuottavan tulosta. Ennen Diiva ei oikein mitään lelua/damia/roskaa suostunut ihmiselle luovuttamaan vaan tykkäsi painella aarteen kanssa omille teilleen. Namien ja leikin avulla Diiva on näköjään vihdoin tajunnut noutamisen hauskuuden!
Viime viikonloppuna olikin sitten edessä kauan odotettu tollerileiri Himoksella. Osallistuttiin Diivan kanssa Jenny Hafrenin vetämään taippariryhmään. Meidän ryhmässä oli myös Bean-pennuista Ruuti, Konsta ja Into. Oli hienoa seurata sisarusten toimintaa läheltä ja muutenkin jutskailla siinä oman vuoron odottelun lomassa! Selvästi huomasi, että jotain sukua tämä poppoo oli toisilleen. :) Kaikki tuntuivat osaavaan rauhottua välillä, suurimmaksi osaksi odottelu oli myös äänetöntä. Riista kiinnosti kaikkia. Diiva taisi olla se, joka ei leirillä varista suostunut millän tavalla kantamaan. Meillä on valitettavan monta kertaa käynyt niin, että kun vaakkua pitäisi katsoa, niin Diiva on siinä vaiheessa tosi väsynyt. Täytyy koittaa tästä lähtien näyttää vaakut vain virtaa täynnä olevalle Diivalle. Näytin itse asiassa juuri äsken kohmeista sukkahousuvarista hyvin nukkuneelle Diivalle ja se nousi käteen ihan mallikkaasti. Hyvä hyvä! Hakuruutu meni ihan nappiin Diivan kanssa, hakuintoa riitti ja damit palautuivat nätisti suoraan käteen. Voidaan kuulemma vaikeuttaa reippaasti hommaa, tyttö on selvästi tajunnut haun idean! :)
Lauantai-iltana oli iltaohjelman jälkeen Jadored's-treffit ja Bean-pennuista paikalla oli yhdeksän pentua kymmenestä! Kiva oli nähdä muita pentuja ja omistajia! Harmillisesti mun kamera jäi mökkiin, eikä me saatu juurikaan kunnollisia kuvia. Illan lopuksi päästettiin mukulat irti rannassa ja oli kyllä ihana seurata sitä riemua! Osa pennuista ui jo, osa vain pulikoi rannalla ja juoksi kilpaa kavereiden kanssa. Diiva on ottanut vasta vain muutaman uintipotkun kepin perässä, joten se ei mikään uimamaisteri vielä ole, mutta vedessä pulikointi muuten on ihan huippua! Eiköhän ne vesinoudotkin vielä siitä ala sujumaan, kun kelit lämpenee. Niin tosiaan, leirillä sää ei tällä kertaa oikein suosinut, mutta eipä se mitään haitannut, vaikka rakeita välillä tulikin! :)
Me nyt tosiaan majaillaan nykyään sitten Kaarinassa. Jos joku tuttu (tai tuntematonkin ;) liikkuu täällä Varsinais-Suomen suunnalla, niin saa ottaa yhteyttä, että voitais vaikka lenkkeillä yhdessä! maija.h.makinen (at) gmail.com tai 040-7650719!
Luvattoman kauan edellisistä päivityksistä kulunut, auts.. Koitan parantaa tapani, varsinkin nyt kun olen käytännössä lomalla. Irtisanomisajalla siis, ilman työvelvotetta, kuukauden kuluttua loppuu työsuhde. Firman Jyväskylän toimipiste lakkautettiin, joten suurin osa porukasta irtisanottiin, minut mukaanlukien. Katotaan nyt sitten mihin suuntaan tästä lähdetään, ensin lomaillaan. :) Pääsiäinen vietettiin Janin sukulaisten luona Sievissä, Pohjanmaalla. Diivalla oli kyllä tekemistä, kun lapsien kanssa sai leikkiä ja koko ajan piti vahtia mitä tapahtuu. Sunnuntaina tultiinkin kotiin _todella_ väsyneen koiran kanssa. Lapsien kanssa Diiva tuli juttuun hyvin. Tykkäsi leikkiä ainakin pallon noutamista tyttöjen kanssa. Tosi rauhaton Diiva oli välillä, vaikka kuinka nukutti niin ei välillä malttanut millään rauhottua nukkumaan, vaan piti seurailla mitä ympärillä tapahtuu. Toivottavasti joskus oppii omatoimisesti rauhoittumaan, nyt oli välillä pakko sulketua Diivan kanssa yhteen huoneseen ottamaan päiväunet.
Pääsiäismaanantaina pidettiin tollerihenkiset treffit Jyväskylässä Kolmisoppisen maastossa. Paikalla oli meidän lisäksi Niina, Esa ja Redi sekä Mari, Hannu ja Rooa. Lenkkeiltiin läheiselle nuotiopaikalle, jossa paistettiin makkaraa. Oli kyllä kiva nähdä kaikkia! Todettiin, että Diiva alkaa olla jo melkein Rooan kokoinen. Siitä taitaa tulla iso tyttö! Tosin Rooa on kylläkin tolleriksi aika pieni, joten vertailukohta ei ehkä ollut optimaalinen. Mitenkään Rooaa väheksymättä! Ehkä suuri ego korvaa puuttuvan koon. ;) Rooan oli toki selkeästi välillä Diivaa muistutettava siitä kumpi heistä on oikeasti isompi. :D
Diivalla on aika reilusti hampaita lähtenyt, saattaa olla jo melkein kaikki maitohampaat poissa. Viimeinen kulmahammas lähti tässä alkuviikosta ja samoin yksi poskihammas. Luiden syöminen on ollut vähän hankalaa viime aikoina. Pikkuisessa purutikussa meni pari päivää, kun ei ole jäljellä hampaita millä pureskella! Ensi viikolla olisikin sitten luvassa taipparirikurssi. Katotaan mitä siitä tulee. Sisällä damin kanssa nouto ja damin käteen nostaminen sujuu ihan ok. Välillä on aika levotonta touhua ja dami putoaa vähän väliä. Ulkona kokeiltiin damilla noutoa pari päivää sitten, eikä siitä tullut yhtään mitään... Diivaa ei näyttänyt se dami kiinnostavan ollenkaan, paljon mielenkiintoisempia oli kaikki hajut ympäristössä yms. Taipparikurssi tulee kyllä tarpeeseen! Painoa näyttää Diivalla olevan 12,4kg tänään punnittuna.
Viime päivityksestä onkin tovi vierähtänyt, mutta eipä tässä mitään ihmellisiä uutisia ole ollutkaan. Tänään Diiva kävi toistamiseen rokotuksella ja intoa piisasi, hyvä kun pysyi pöydällä. On ne ihmiset vaan niiin ihania! Tänään taitaa ikää olla tasan 19 viikkoa, n.4,5 kk. Vaaka näytti eläinlääkärissä noin 10,3 kg. Ruoka maistuu mainiosti, hotkimalla vedetään joka ateria. Kaikki etuhampaat on nyt vaihtuneet ja selvästi älytön ihmistenpureskeluinto on hieman hellittänyt. Innostuessaan hampaat on kyllä vieläkin kädessä kiinni.
Diivan vasen korva on ollut jo varmaan viikon ajan jatkuvasti flipissä. Aikaisemmin flipottelua ilmeni heräämisen jälkeen, mutta hetken päästä palautui normaaliksi. Muillakin sisaruksilla on ollut samanlaisia ongelmia korvien kanssa, osalla korvat on palautuneet oikeaan asentoon tai asento on välillä oikea ja välillä väärä. Olen koittanut teippiä laittaa, mutta en oikein saanut sitä oikeaan kohtaan tai pysymään paikallaan, niin en jaksanut sen enempää yrittää sitä teippausta. Nyt sain jotain vinkkejä Rooan omistajalta Marilta, joten täytyy varmaan koittaa uudestaan. Kuulemma korvan hieronta voisi myös auttaa. Diiva onkin nyt saanut korvarapsutusta kunnolla aina välillä. :)
Ilmottauduttiin Tollerileirille taippariryhmään ja sitä ennen ollaan vielä menossa Keski-Suomen noutajien taipparikurssille huhtikuun lopulla. Mitähän siitäkin tulee, kun ei tässä vielä kovinkaan paljoa olla noutohommia treenattu. Lähinnä sisällä olen välillä ottanut damin (ja variksen siivet) esiin ja perusnoutoa ja luovuttamista testannut niillä. Välillä menee ihan hyvin ja välillä ihan läskiksi. Diiva ei selkeästi ole kovinkaan innokas palauttamaan "aarretta" suoraan ihmiselle (vaatii aina tosi herkkuja, jotta luovutus onnistuu hyvin, ja silloinkin ongelmana saattaa olla, että noudettava esine tiputetaan liian aikaisin suusta ) ja dami selkeästi polttelee välillä suussa, meinaa tipahdella vähän turhan usein. Toivotaan, että homma vähän paranee kuukauden sisällä, että pystyttäis jotain harjoituksia jo tekemäänkin siellä taipparikurssilla.
Muuten elellään ihan normaalisti arkea. Diivalla onkin tällä viikolla ollut seuraa päivisin, kun Jani onnistui katkaisemaan ranteensa lumilautaillessa, minkä seurauksena 6 vkon sairasloma ja Diivan päivähoitajan pesti. Toivottavasi yksinolo ei ihan kokonaan unohdu. :)
Viime viikonlopuksi ajeltiin Diivan kanssa Kaarinaan, poikakaverini Janin luokse. Olipa taas aika jännää, kun oli uudet paikat eikä meinannu oikein sopivaa pissa-/kakkapaikkaa ekana iltana löytyä. Miten se voikin olla niin vaikeeta? Lopulta sopiva paikka onneksi löytyi kun oltiin nuuskuteltu koko ympäristö ensin läpi. :) Viikonloppu meni ihan hyvin, sisällä uudessa kämpässä ei ollut mitään kovin kummallista ja Diiva rentoutui nopeasti. Sunnuntaina osallistuttiin Salon tollereiden lenkille Paimiossa. Siellä olikin paljon porukkaa ja Diivaa vähän jänskätti. Sattumalta paikalla oli myös Diivan sisko Ruuti, joka olikin aika raju tyttö. ;) Diiva oli näköjään unohtanut kokonaan pentulaatikkotouhut, eikä oikein osannut puolustautua Ruutin hyökkäyksiä vastaan. Diiva alistui heti Ruutille, eikä taistellut aluksi ollenkaan vastaan. Loppua kohden Diivakin onneksi vähän alkoi antamaan takaisin, murisi ja haukkui, josta me ihmiset tietenkin kehuttiin kovasti, rohkaistiin puolustamaan itseään siskoltaan. Isompien koirien kanssa Diiva ei niin paljoa pelkää,mutta Ruutin hampaat ilmeisesti olivat liikaa. Diiva ei ole kertaakaan toiseen koiraan yrittänyt tarttua hampaillaan kiinni. Ihmisiä puree sitten senkin edestä! Uskoisipa vaan, että kyllä se pureminen ihmisiäkin sattuu, ei pelkästään neiti Diivaa. Mutta oli kyllä kiva nähdä Ruuti-sisko, olivat tosi samannäköisiä Diivan kanssa ja melkein samankokoisiakin. Olisikohan Ruuti ollut hieman korkeampi.
Maanantaina paluduttiin takaisin Jyväskylään ja tiistaina treffattiin Kamu-tolleri. Kamu ja Diiva tulivat tosi hyvin juttuun, Diivaa ei pelottanut yhtään ja Kamu oli ihan herrasmies. Diivan mielestä parasta leikkiä olisi ilmeisesti ollut Kamulle haukkuminen ja sängyn alle piiloon juokseminen ja sieltä ärhentely. Tosi rohkeaa toimintaa! Se ei tosin sisätiloissa ollut niin paljoa ihmisten mieleen. :D Tiistai-illasta lähtien olenkin itse ollut kipeä, joten ollaan lähinnä nukuttu Diivan kanssa. Hyvin näyttää edelleen Diivalle uni maittavan, vaikka ei juuri mitään ollakaan tehty. Melkein kaikki Diivan etuhampaat alkaa aika pitkälti lähteneet tällä hetkellä, aika kova pureskelutarve näyttää olevan, taitaa kutittaa. Olen koittanut purutikkuja ja tuollaisia syötäviä "hammasharjoja" antaa sille usein. Toivottavasti helpottaa pian, ettei tarvi alkaa huonekaluja nakertamaan. Minun sormet saa olla jo aika hyvin rauhassa, mutta muiden ihmisten sormet ja muut ruumiinosat on aikalailla vaaravyöhykkeellä Diivan ollessa lähistöllä. ;) Eilen punnitsin pitkästä aikaa Diivan ja painoa oli 8,7 kg. Kovasti kyllä ruoka maittaa ja pentu kasvaa!
Eilen oli aika eläinlääkärille. Diivan pissassahan oli viime viikolla vielä jotain häikkää näkynyt, joten sitä varten alunperin aika oli varattu. Eläinlääkäri ensimmäisenä kyseli, että onko mitään oireita ollut enää ja kun sanoin ettei koira vaikuta kipeältä, niin lääkäri päätti että eletään sen mukaan sitten ja laitetaan rokotus nyt. Ei se suuremmin Diivaa sitten tutkinutkaan, viime viikolla hoitaja sanoi, että virtsaputki voitaisiin esim. ultrata, mutta ei se ilmeisesti ollut tarpeellista. Uskotaan nyt, että kaikki on kunnossa, kun kerran mitään oireita ei ole. Eläinlääkäri pisti sitten rokotuksen, eikä Diiva sitä tainnut huomata ollenkaan, keskittyi vain namien syöntiin. Eli nyt on sitten ensimmäinen rokotuskin annettu, noin 3 viikkoa myöhässä. Toivottavasti oli nyt tässä tämä pissatulehduskierre, eikä enää jatku, vaikka pakkaset paukkuukin!
Lauantaina oltiin Jyväskylän tollerien ystävänpäivälenkillä Päijänteen jäällä. Diiva jaksoi koko reissun ihan hyvin, välillä näytti aika väsyneeltä, mutta ei oikein sylissäkään viihtynyt, halusi mieluummin omin jaloin vipeltää. Ei se vielä isompien vauhdissa pysynyt, mutta tulipahan ainakin nähtyä suurempi poppoo isompia tollereita kerralla. Lenkin jälkeen katsottiin vielä hieman varista ja näytti kyllä kiinnostavan. Ainakin jonkun 15cm kulki ihan eteenpäinkin Diivan raahaamana. :) Ei ollut ehkä paras hetki innostua vaakusta, kun oli juuri ollut pisimmällä lenkillä ikinä. Ihan lupaavalta silti vaikutti!
Viime viikonloppuna päätin tehdä pikavisiitin Helsinkiin. Ajelin perjantai-iltana Diivan kanssa kaverini luokse Helsingin Hakaniemeen, lauantaina kävin kuuntelemassa geenitutkimusluennon ja lauantai-iltana takaisin Jyväskylään. Diivalle tulikin juuri kolmen kuukauden ikä täyteen, sehän on oikein hyvä ikä tutustua Helsingin keskustaan. :) Diiva otti visiitin tosi rennosti, sitä ei väenpaljous, bussit ja ratiovaunut tuntunut haittaavan. Välillä kotona ohi ajavat bussit saavat Diivan luimistelemaan, mutta niitä taisi Hakaniemessä olla sen verran paljon koko ajan, ettei luimistelulle jäänyt aikaa. Kaikkia ohi kulkevia ihmisiä olisi ollut kiva päästä moikkaamaan, onneksi suuri osa ihmisistä käveli vaan ohi. Tosin ihailua Diiva sai myös osakseen ja sen nimikin taisi herättää huvitusta jossain vaiheessa. Ai niin, onkin pitänyt kertoa, että Anita Hirvosella on kuulemma myöskin Diiva-niminen koira. Googletuksen mukaan kyseessä on cairnterrieri ja se näköjään kirjoitetaan Diva, (eihän se ollutkaan edes kunnon kaima! Mua on huijattu. :D ) Mitään ihmeellistä Helsingissä ei tosiaan tainnut Diivan mielestä olla. Teki kyllä varmasti hyvää tuollainen visiitti, kun poikettiin rutiineista ja hihnalenkkeilyäkin siellä oli pakko harrastaa. Pitkät ajomatkatkin sujuivat Diivan osalta hyvin rauhallisesti, taisi aikamoinen väsy olla varsinkin paluumatkalla.
Tiistaina vein kontrollipissanäytteen eläinlääkäriin, taas kerran. Edellinen antibioottikuuri loppui lauantaina. Tulokset eivät vieläkään näyttäneet hyviltä, näytteessä oli ilmeisesti pieni määrä verta ollut, vaikka bakteeri olikin poistunut kuurin myötä. Joku ongelma siellä vieläkin siis on, vaikka mitään oireita ei tällä hetkellä ole. Ensi tiistaille on nyt varattuna aika eläinlääkärille, katsotaan sitten mitä siellä selviää. Hoitaja sanoi myös, että lääkäri voi samalla sitten harkita rokotuksen antamista, jos kaikki on kunnossa. Diivalla on ensimmäinen rokotus viivästynyt nyt jo kaksi viikkoa, huomenna ikää tulee täyteen 14 viikkoa.
Jyväskylän työtilanne alkaa it-alalla näyttämään sen verran heikolta, että eiköhän tässä muutto jonnekin päin Suomea tule lähiaikoina eteen. Harmi sinänsä, kun täällä on tutut koirakaverit ja lenkkimaastot, mutta löytyyhän niitä uusia... ;( Vielä en yhtään tiedä minne tullaan suunnistamaan. Vaihtoehdot taitaa olla Tampere, Turun seutu tai sitten pk-seutu. Katsellaan minne nokka näyttää. Luultavasti kuukauden sisällä selviää pääsenkö siirtymään Tamperelle oman firman kautta, vai joutuuko tässä työnhakuun... Noh, nyt on ainakin alustavasti tutustuttu jo Helsingin keskustaan, joten eiköhän Diiva pärjää missä vaan! Eipä se tosin taida olla mikään ykkösvaihtoehto koiran kanssa asumisen suhteen. :)
Viime viikolla oli buukattuna laivareissu to-pe, joten Diiva meni hoitoon isälleni maaseudun rauhaan. Ajeltiin keskiviikkoiltana Jyväskylästä Hämeeseen, Hattulan perukoille, sellainen melkein 3 tunnin matka talvikelillä. Diiva taisi nukkua koko matkan, ei mitään eloa takaluukussa tuntunut olevan. Autoilu alkaa siis sujumaan jo oikein hyvin, en tiedä tykkääkö Diiva erityisesti autoilusta, ei se mitenkään innokkaasti ole autoon pyrkimässä, mutta ei lopulta vastustakaan tilannetta mitenkään, kun se sinne taakse nostetaan. Perillä Diiva koki heti aluksi järkytyksiä, ulkona oli hiljaista ja pimeää, ovet narisivat ja paukkuivat. Ulko-ovi oli Diivan mielestä todella pelottava, eikä se aluksi suostunut menemään siitä ollenkaan. Ulkona ryntäsi auton alle turvaan(?) aina kun sisälle oli tarkoitus mennä. Isänikin oli aika jännittävä aluksi, mutta lopulta osottautui ihan mukavaksi tyypiksi. Hoitokeikka oli lopulta kuulemma sujunut oikein hyvin. Tämähän oli eka kerta kun Diiva oli yötä poissa kotoa ja ilman minua. Diiva oli ollut reipas tyttö ja parissa päivässä tottunut kulkemaan ovistakin hyvin. Kuulemma hiljaisuudesta yhtäkkiä kuulunut koiran haukku oli kerran saanut Diivan pelästymään niin, että se oli rynnännyt ulko-ovesta sisään ja sen jälkeen ovista kulkeminen olikin sitten lähtenyt sujumaan. Kaupunkikoira selvästi järkyttyy, kun se viedään maalle. :)
Sunnuntaina ajelimme Jyväskylään Tampereen kautta ja Tampereella pysähdyttiin treffaamaan Mari ja Rooa. Diivan mielestä oli taas aika jännittävää. Rooakin välillä meinasi vähän isotella, eikä Diiva ihan aluksi uskaltanut kovin lähelle Rooaa mennä. Diiva muutenkin yleensä lähestyy ensin mieluummin ihmisiä kuin toista koiraa. Ehkä ei olla vielä Diivalle sopivaa leikkikaveria löydetty. Rooa tietenkin myös juoksenteli niin kovaa vauhtia, ettei Diiva voinutkaan vielä pysyä perässä. Lopuksi Diivakin jo vähän rohkaistui menemään Rooan lähelle ja pientä leikin tynkää taisi olla ilmassa. :) Marilla oli myös pupu mukana ja Diivakin sai aluksi haistella sitä. Vaikutti kiinnostuneelta, vaikkei nyt ihan kiinni siitä saanutkaan, korvaa ja päätä lähinnä nuoleskeli ja innostui kyllä kun pupua heilutteli edestakaisin. Rooan galleriasta löytyy myös kuvia tapaamisesta.
Diivan pissatulehduskin sitten uusiutui viime viikolla. Varmasti osittain omaa tyhmyyttäni, kun olin aikaisemman kuurin aikana kuvitellut tabletit särkylääkkeeksi ja nestemäisen liuoksen antibiootiksi. Ja asiahan olikin toisinpäin. En sitten tietenkään ollut antanut "särkylääkettä" (eli antibioottia) tarpeeksi vaan puolet liian vähän. Kuurista ei siis tainnut olla mitään hyötyä, koska antibiootti ei ollut vaikuttanut koko kuurin aikaa. Nyt on sitten uusi kuuri päällä, jospa nyt onnistuisi vähän paremmin. Voi koira raukkaa, kun saa kärsiä tyhmän omistajan takia... ;) Diivan rokotuskin nyt siirtyy, koska sitä ei voi antaa kuurin ollessa päällä.
Diiva kasvaa koko ajan, ruoka maistuu ja tapoja opetellaan. Painoa taitaa olla jo 6 kiloa. Siirryin tällä viikolla kolmeen ruokaan päivässä. Sopii paljon paremmin minunkin aikatauluille, ei tarvitse kesken päivän käydä syöttämässä koiraa, eikä sekään tunnu neljää ruokaa tarvitsevan, kaikki ateriat ei aina uppoa. Diiva on ollut hyvin kiltisti kaikki yksinolonsa tähän asti (*kopkop*), tainnut kaikki päivät vaan nukkua, koska mitään ei kämpässä ole tapahtunut, korkeintaan iso pissaläntti on ollut lattialla. Kakat on tainneet nyt ainakin viikon ajan tulla kokonaan ulos. Kakat tulee myös usein "käskystä", Diivalta meinaa muuten unohtua välillä se kakkaaminen, jos sitä ei kehoita kakkaamaan. Kehoituksen jälkeen muistuu sitten uudestaan mieleen, että mitä täällä ulkona oikein pitikään tehdä. :)
Kontaktia opetellaan tällä hetkellä ruokakupilla ja muutenkin nameilla. Olen koittanut opetella nyt myös jonkinlaista kontaktikävelyä (eli liikutaan eteenpäin ja kontakti pysyy) ja sisällä se jotenkin sujuukin jo pieniä matkoja. Ulkona on monesti liikaa häiriöitä ja keskittyminen ei onnistu tai namia aletaan tavoitteleen pomppimalla mun edessä ja etenemällä samalla takaperin eteenpäin. Kontakti periaatteessa pysyy, mutta enpä nyt tiedä onko tuollanen riekkuminenkaan kovin toivottavaa käytöstä... Sisällä ollaan harjoiteltu hieman myös paikallaan pysymistä ja ihmeen hyvin Diiva malttaa istua paikallaan. Itse välillä ahnehdin etäisyydessä ja mokaan koko homman, täytyisi itelleen pitää vähän enemmän noita malttiharjoituksia (ruokakupilla? ;). Noutamista ollaan "leikitty" lelulla. Diivan mielestä noutaminen on kivaa, mutta se lelun luovuttaminen ei ole ollenkaan niin kivaa. Ja jos jotain ihanaa lihapullaa tms. on kädessä, niin saattaa se lelun noutaminen unohtua ja tapitetaan vaan silmiin, josko sais sen lihapullan. Tämä onkin ihan uusi tilanne, sillä muistaakseni Stara toi ihan pienenäkin jo aina mielellään lelun suoraan ihmiselle.
Tällä viikolla meillä onkin sitten koittanut (melkein) normaali arki. Palasin maanantaina lomilta töihin ja Diiva jäi yksin kotiin. Ajattelin nyt aluksi käydä keskellä päivää kotona syömässä ja samalla ruokkimassa sekä ulkoiluttamassa Diivan. On kyllä suhteellisen rasittavaa tuo työpaikan ja kodin välinen ravaaminen, vaikka matkaa ei olekaan kuin pari kilometriä. Voi olla että Diiva saa aika pian tottua pidempään yksinoloon ja samalla kolmeen ruokailukertaan päivässä. Varmasti sujuisi hyvin pidempikin yksinolo. Maanantain ja tiistain yksinolot oli ilmeisestikin sujuneet hyvin seesteiseisesti. Oli tainnut nukkua koko ajan, koska pissoja ei ollut lattialla kuin yksi per yksinolojakso (kerrallaan n. 4-5h) ja kaikki tavarat oli hyvin paikoillaan, leikin jälkiäkään ei juuri näkynyt. Kuulostaa lupaavalta, mutta kuvittelen että pahimmat ajat on vielä edessäpäin. Eihän se vielä pysty edes sänkyyn tai sohvalle hyppäämään, joten petivaatteet ja sohvatyynyt ovat saaneet olla rauhassa. Lattialla ei juuri muuta tuhottavaa olekaan kuin Diivan omia sallittuja leluja. Sinänsä töissäkäynti on tällä hetkellä aika puuduttavaa, koska minulla ei juuri hommaa ole. Voi olla, että tässä joutuu vielä lähtemään ainakin hetkellisesti Jyväskylästä jonnekin muualle töihin, mutta vielä ei ole mitään tarkempaa tietoa asiasta...
Viime yö/aamu oli tosi ihana! On se niiiiin ihanaa omistaa koiranpentu!! ;) Jotenkin on tullut tavaksi herätä noin 5 aikaan tarkistamaan onko kakkoja lattialla, joten niin tein nytkin, tosin heräsin ehkä lähempänä kuutta. Joku sisäinen kakkavahti siis herättää, en sentään kelloa laita soimaan. :) Kello oli herättämässä noin 7.30. No olihan siellä eteisessä kakka, siivosin sen ja yritin palata takaisin sänkyyn, mutta siinä tuli sitten samalla pissakin lattialle. Siivosin siinä innostuksissani myös pissan, sammutin valot ja palasin takaisin sänkyyn. Olin jo melkein nukahtamassa, kunnes havahduin kakanhajuun. Eihän siinä sitten unta saanut ja ei muuta kun taas eteiseen siivoamaan. Diiva oli sitten käynyt oikein kaksi kakkaa vääntämässä valojen sammutuksen jälkeen. Noh, uni ei ihan äkkiä tullut ja kakka haisi edelleen, joten piti vähän tuulettaa. Varmaan joskus puoli seitsemän maissa sain sitten unen, enkä tosiaankaan jaksanut nousta ylös 7.30. Onneksi on liukuva työaika ja muutenkin aika vapaata tällä hetkellä. :) Miksi se suurin kakkaryntäys tulee aina juuri tuollon aamuyöstä?! Päivisin ja iltaisin kaikki kakat on viime aikoina tullut ulos.
Mistäköhän sais sellaisen pehmustetun kumipallon, johon tuon pennun vois sijoittaa kasvamaan? Eilen oli aika tiukka paikka kun mentiin ulkoilemaan tuohon viereiseen metsikköön, kadun toiselle puolelle. Päästin Diivan irti ja se meni pissalle, lähdin sitten kävelemään eteenpäin ja parin sekunnin sisällä se olikin ehtinyt jalkojeni väliin, joten kompastuin tietysti siihen ja törmäsin johonkin puunrunkoon ja risukasaan, johon kompastuin uudestaan, taisin siinä hässäkässä vielä huutaa kun pelästyin itsekin ja tietenkin myös Diiva pelästyi. Se lähti juoksemaan tulosuuntaamme eli takaisin tielle päin. Huusin perään eikä aluksi mitään tolkkua. Diiva ehti tien reunaan ojaan ja katseli siinä kun auto ajoi ohi. Sitten se taisi jotenkin palata tolkkuihinsa ja tajusi huutoni ja pillitykset. Palasi sitten onneksi luokseni viime tipassa eikä lähtenyt tielle haahuilemaan. Ajavat vielä niin prkleen lujaa tuossa tiellä, ties mitä olisi voinut sattua! Kyllä meinasi sydän pysähtyä. Diivalla on tapana pyöriä ihan jaloissa monesti. Eikä tunnu vielä oppineen mitään, vaikka monta kertaa sitä on potkaistu tai tassulle astuttu niin että vingahtaa. Aina vain takaisin jalkoihin pyörimään. Tuntuu muutenkin olevan aika onnettomuusaltis pentu. Ekalla viikolla kotona ollessaan se kertaalleen putosi sylistä maahan, kun oltiin tulossa ulkoa takaisin sisälle ja kaivoin toisella kädellä avainta. Pelästyttiin molemmat aika paljon, pentu vikisi ja kiljui hetken aikaa aivan paniikissa. Olin ihan varma että nyt on jotain poikki. Noh, parin minuutin itsensä keräilyn jälkeen se palautui ihan normaaliksi. Tutkin moneen kertaan sinä iltana koko pennun kropan, mutta mihinkään ei tuntunut sattuvan. Noh, voi sitten isona aina vedota siihen, että koira tipahti pentuna päälleen, jos joku homma ei toimi. ;) (Ei se kyllä ihan päälleen oikeasti tipahtanut, ehkä pikemminkin kyljelleen.) Näiden lisäksi Diiva on monta kertaa mm. juossut ovenkarmia päin, kun katse on taaksepäin, mutta etenemissuunta eteenpäin. Nämä kaikki on nyt tapahtunut kolmen viikon sisällä. Ja tietty vielä kasvattajan luona Diiva oli kävellyt ulkotulta päin ja polttanut viiksensä+kulmakarvansa. Liekö siitäkään mitään oppinut! Huh, mitenköhän tämän kanssa oikein pärjää... Vakuutus on tilattu, mutta ei ole vielä tullut postissa. Saattaa tulla tarpeeseen, jos sama meno jatkuu.
Viime aikoina ollaan harjoiteltu hihnassakävelyä. Välillä sujuu hyvin, kun Diiva ei huomaa koko hihnaa ja välillä hihna ällöttää ja sitä pitää pureksia tai pyrkiä siitä poispäin. Ruoka maistuu hyvin ja painoa on kertynyt jo 4,1 kiloa. Viime tiistaina meillä kävi kylässä Luka-berni. Luka oli vähän kauhuissan, varmaan muisti vielä kauhukokemukset Staran kanssa. Starahan roikkui ekalla tapaamisella lähes jatkuvasti Lukan kaulakarvoissa kiinni. Diiva käyttäytyikin nyt ihan erilailla. Se taisi muutenkin olla enemmän kiinnostunut Lukan emännästä Tiinasta. Tiedä sitten tajusiko se edes Lukaa koiraksi. :) Pariin otteeseen Luka vähän murahti ja Diiva uskoi heti. Ei Lukasta oikein leikkikaveriksi ainakaan vielä ollut. Täytyisi selvästi lisää koirakavereita tapailla tässä lähiaikoina. Ettei Diiva vaan kuvittele olevansa ihminen. :)
Diiva sai aivan ihanan pehmeän sängyn tuossa pari päivää sitten. Se on ihan nukkunutkin siinä yöllä. Päivisin tykkää enemmän nukkua sängyn alla, kun ei täällä yksiössä muuten oikein taida saada rauhaa. Saa nähdä miten ensi viikko sujuu, kun palailen lomalta töihin. Ajattelin aluksi käydä keskellä päivää kotona tsekkaamassa tilanteen, antamassa ruokaa sekä ulkoiluttamassa Diivan.
Sain nyt vihdoin laitettua sivut nettiin. Tuossa alemmassa jutussa on tarinaa Diivan kotiutumisesta ja uudesta vuodesta. Nyt ollaan jo elelty yhdessä yli 2 viikkoa, normaali arki ei ole vielä koittanut, koska minulla on lomaa vielä tämä kuluva viikko. Yksinoloa ollaan harjoiteltu säännöllisesti, vinkumista ei enää kuulu kun ovi laitetaan kiinni. Pisimmillään Diiva on nyt ollut yksinään noin 4 tuntia, taisi nukkua koko ajan.
Viime viikolla Diiva alkoi selvästi pissailemaan enemmän kuin normaalisti ja yritti välillä pissailla vaikka mitään ei tullutkaan. Vietiin pissanäyte eläinlääkärille ja pissatulehdushan sillä oli. Kylmät säät varmaankin vaatineet veronsa. Diiva sai antibioottikuurin ja kipulääkettä. Eipä se kovin kipuiselta ole missään vaiheessa vaikuttanut ja pissausongelmatkin loppuivat heti lääkärikäynnin jälkeen. Lääkärireissu sujui oikein hyvin, oltiin vähän liian ajoissa paikalla ja Diiva otti rennosti odotellessa, meinasi nukahtaa syliin.
Autoilu meinasi tuottaa ekana ongelmia, tai ainakin kuulo-ongelmia ihmisille. Hirveä huuto tuli kun vauva yksin kehdattiin laittaa auton takaluukkuun ja lähdettiin ajamaan. Tarkoituksena oli pysähtyä vasta kun on hiljaista. Ajeltiin sitten melkein 50km, kun hiljaista ei meinannut tulla ollenkaan ja satunnaisella hiljaisella hetkellä ei sopivaa pysähdyspaikkaa ollut tiedossa. Se ääni ei juuri koiraa muistuttanut, ehkä pikemminkin nälkäistä lokinpoikasta. Seuraavat autoilukerrat ovatkin sitten sujuneet jo paremmin, rääkyminen loppuu aika nopeasti, vaikka pientä vastalausetta aluksi takaa kuuluukin.
Viime lauantaina haettiin Karttulasta Jadored's kennelistä pieni punainen mytty, Diiva. Automatka meni tosi hyvin, suurimaksi osaksi pentu oli unten mailla, vaikka pientä jännitystä tietenkin välillä oli ilmassa. Perillä kotona tuli pissa+kakka ulos ja sisällä alkoi heti leikkiminen. Diiva on ollut tosi reipas pentu koko ajan, sitä ei tunnu juuri mikään pelottavan. Sisäsiisteyden alkeet on opeteltu jo kasvattajan luona, mikä onkin tosi hieno juttu! Diiva ei ole kertaakaan kakannut vielä sisälle.
Kovaääninen tämä prinsessa selkeästi on. Vinkuminen on välillä tauotonta ja toistuu aina kun on tylsää, väsyttää tai joku muu asia on huonosti. Paras nukkumispaikka olisi ihan ihmisen vieressä ja jos tämä ei ole mahdollista, alkaa vikinä ja jatkuu niin kauan kunnes väsymys voittaa (tai pääsee jalan viereen nukkumaan). Diiva on kyllä tosi paljon kiintynyt ihmisiin. Olen tähän asti koittanut vaan jättää huomiotta tuon vinkumisen, toivottavasti tätä menoa ei jatku ikuisesti. Yksinoloharjoituksissa vinkumista tietenkin esiintyy myös, mutta lopulta on aina nukahtanut jossain vaiheessa ja olen voinut palata sisälle tuolta käytävästä norkoilemasta. :)
Täytyy sanoa, että tosi hyvin on mennyt pennun kanssa tähän mennessä. Hampaiden käyttö vaikuttaa kyllä aika hurjalta, voi olla että jossain vaiheessa on huonekalut vaarassa. Nyt vielä hampaat on sen verran pienet, ettei ne pahaa jälkeä saa aikaan, ei ole ainakaan vielä ollut sormet verillä ja nämä hampaidenteroitustarvikkeet kuten sohva, sänky, tuolit, ovat myös vielä ehjinä. :) Ruoka on maistunut ensimmäisen illan jälkeen ihan hyvin, ei ihan neljää kertaa päivässä koko annosta syö, mutta joka kerta vähän on syönyt. Kermaviilin kanssa maistuu aina paremmin.
Uudenvuodenaatto olikin sitten melkein heti edessä. Päätin olla koko illan sisällä, ettei vaan tule mitään paniikkikohtausta. Diiva vaikutti koko illan siltä, ettei edes huomaa että ulkona paukkuu. Aikaisemmin päivällä ulkona ollessa kun oli pari paukkua kuulunut, niin ei tuntunut vaikuttavan mitään tyttöön. Yritin kyllä aina keskittää huomion leikkiin tai namiin tms. Suurin ongelma taisi olla sisälle kakkaamisessa. :) Hätähän siinä illalla tuli kun ekana oli kauhea hepuli (ehkä osittain kakkahädästä johtuen). Varmaan paukkuminenkin oli jotain vaikuttanut pentuun, sillä aika löysä läjä sieltä tuli. Ohjasin Diivan kylppärin puolelle kakkimaan ja pitkään piti vinkua ja etsiä sopivaa kulmaa ennenkun kykeni kakkaamaan. Selvästi olisi ulos halunnut kun ovella vinkui, mutta enpä kyllä viittinyt kokeilla onnea sen suhteen. Ennen tuota episodia Diiva olisi väkisin halunnut parvekkeelle, kun avasin ovea vähän raolleen tuuletusta varten. Varmaan kuvitteli et siellä ois ollut hyvä kakkapaikka kun tuli raitista ilmaa. :)