Ensinnäkin suurin muutos tälle syksylle on muutto maalle. Ostimme kesän aikana omakotitalon metsän keskeltä, Paraisten perukoilta ja syyskuussa pääsimme vihdoin muuttamaan uuteen kotiin. Diiva on ollut oikein innoissaa uudesta talosta ja etenkin sen sijainnista metsän keskellä, omalla hehtaarin tontilla, innostus näkyy etenkin tottelevaisuuden vähenemisenä ja penturiehumishepuleiden lisääntymisenä. ;) Ympäröivä metsä on todella riistarikasta ja koiran nenän käytöstä ja innostuksesta selvästi huomaa maaston riistarikkauden. Kauriita ja välillä hirviäkin näkyykin usein lähialueen pelloilla ja meidän tontillakin kertaalleen on kauris ollut käymässä. Uuden kodin ympäristö onkin erittän lupaavaa mejä-treenejä ajatellen!
Diivan Mejä-uran aloitus meni aika putkeen: kaksi koetta ja kaksi ykköstulosta, joten ensi vuonna meidät nähdään sitten voittajaluokassa. Täytyisi vielä tämän vuoden puolella ehtiä hiukan treenijälkeä vetämään ja harjoittelemaan mm. katkokulmaa.
Taipumista kokeilimme kahdesti tänäkin syksynä ja lopulta toisella kerralla se onnistui! Diivalle NOU1 tulos siis vuoden viimeisestä taipumuskokeesta Mjösundista. Diivan suoritus ei ollut päivän paras, eikä mikään erityisen kaunis esitys, mutta riittävä taipumuskokeen läpäisyyn. Ahkera käyminen kimppatreeneissä tuotti selvästi tulosta ja Diiva hallitsi häiriötilanteen nyt jo sen verran hyvin, että varikset palautuivat ruudusta ja kani jäljen päästä (tuomarin avustuksella). Tämän syksyn ensimmäinen taipumusyritys oli Hattulassa Kiharaherhon järjestämässä kokeessa erittäin haastavissa olosuhteissa 24.9. Vesi oli myrskyävää ja oli onni ettei kellekään työntekijälle käynyt huonosti pienessä veneessä myrskyävällä järvellä. Ensimmäinen koira ei suostunut menemään myrskyävään veteen ja heidän urakka loppui jo vesinoudossa. Me olimme toisena vuorossa. Diiva teki hienon vesityön, pienellä tollerilla ei tuntunut olevan mitään vaikeuksia isojen aaltojen kanssa ja molemmat lokit palautuivat hienosti. Pidemmässä noudossa Diiva ajautui tuulen mukana pitkälle sivuun lähetyspaikasta, mutta palautti lokin maata pitkin minulle asti, menin kyllä vastaan koiraa jonkin matkaa. Hakuruudussa meille annettiin paljon aikaa - nimittäin kokeessa käytössä oleva vene oli juuri hajonnut ja uusi piti saada paikalle ennen kuin koe voisi jatkua. Diiva ei palauttanut variksia suoraan, haahuili varikselta toiselle, mutta aina välillä otti omatoimisesti linnun ylös ja palautti minulle. Otteet eivät olleet kovin hyviä, mutta palautukset toimivat. 5 varista tuomari haetutti ja selvittiin jäljelle. Koska uutta venettä odotellessa koe oli keskeytynyt, Diivalle vedettiin jälki tässä välissä. Jälki tehtiin suoraan kokeen keskuspaikan viereen aukeaan maastoon, jonka vieressä kulki tie, jota pitkin ihmiset lenkittivät koiriaan. Tämä häiriö oli Diivalle liikaa, eikä se ottanut kania jäljen päästä suuhunsa, joten se yritys loppui siihen. En ollut ajatellutkaan, että kanin nostaminen olisi ollut ongelma, koska se on aina ollut mieluisin riista Diivalle.
Hattulan epäonnistumisen jälkeen harjoiteltiin kanin kanssa häiriössä useampi kerta ennen uutta yritystä Mjösundissa. Mjösundissa vesinouto meni taas tuttuun tyyliin varmasti. Hakuruutu oli hyvin mielenkiintoinen. Ajattelin jo ensin, että häiriö on kamalan suuri. Lähetyspaikka oli mäen nyppylän päällä ja suuri yleisö katseli heti meidän takana. Hakuruutu oli vieläpä alamäkeen lähetyspaikalta. Diiva säntäsi heittovarikselle ja jäi tuttuun tyylinsä miettimään variksen nostoa. Tuomari toimi tässä vaiheessa aika pikaisesti ja lähti kävelemään heittovarikselle koiraa auttamaan. Diiva ottikin variksen suuhunsa ja palautti lopulta noin 4 metrin päähän minusta tuomarille tämän variksen. Tuomari otti linnun talteen ja käski lähettämään hakuun. Diivan haku oli aika kummallista, yleensä se keskittyy hakuun tosi hyvin, mutta tällä kertaa haku oli aika haahuilun omaista, mutta töitä se silti aina välillä teki. Kerta toisensa jälkeen Diiva löysi variksen, piti pienen tai vähän suuremman miettimistauon variksella ja lopulta omatoimisesti nosti variksen ja toi vauhdilla minulle. Otteet olivat enimmäkseen pinnallisia. Ihmetystä aiheutti pari outoa tilannetta. Ensinnäkin yhdessä kohtaa koira jäi pitkäksi toviksi haistelemaan maata ja tuijottelemaan kaukaisuuteen. Ajattelin tietenkin, että siinä on varis ja kun koira lopulta lähti jatkamaan matkaa, meinasin että nyt se palasi vanhaan moodiin ja kieltäytyi riistalta. Kysyin tuomarilta oliko siinä varista, mutta tuomari sanoikin ettei siinä mitään varista ollut - Diiva taisi syödä marjoja. Okei, selvä homma. Toinen kummallisuus sattui ihan rannan tuntumassa, Diiva katosi näkyvistä kaislikkoon ja haukahti pari kertaa. Tämän jälkeen tuli takaisin näkyviin ja löysi variksen, haukkui variksella hetken aikaa, kunnes otti variksen suuhunsa ja palautti nätisti. Todella ihmeellistä käytöstä, mutta 5 varista saatiin haltuun ja se riitti tuomarille. Jälki tehtiin onneksi todella tiheäkasvuiseen maastoon, sopii Diivalle. Diiva tuttuun tapaan löysi kanin helposti ja mitä ilmeisemmin siinä vaiheessa tuomari lähti metsään. Ajattelin tietenkin, että tämä oli nyt tässä. Mutta eipä se ollutkaan, piinaavan hetken päästä Diiva tulee metsästä takaisin iso kani suussaan. Kani putosikin suusta jossain välissä, mutta sitkeästi otti takaisin ja toi käteen asti. Taipparit oli vihdoin läpäisty kovan treenaamisen jälkeen! En ihan ollut ajatellut tämän olevan näin suuri urakka, mutta kun kerran noutotreenaaminen oli aloitettu, kyllähän sitä piti jatkaa näin pitkälle.
Diivalle vaadittiin paljon motivointia siihen, että varikset nousevat ruudusta. Jouduin innostamaan Diivaa tosi paljon viime aikoina ja tämä on selvästi vaikuttanut malttiin. Vinkuminen on lisääntynyt ja jollain tavalla tottelevaisuus/pillikuuliaisuus on heikentynyt. Toisaalta maalle muutto on saattanut vaikuttaa myös tähän tottelevaisuuteen. Tulevaan treeniohjelmaan kuuluukin paljon malttiharjoituksia ja perustottelevaisuutta. Pillikäskyjä pitää vahvistaa, sillä ne menevät välillä ihan kuuroille korville, kuten muutkin käskyt.
Pari viikkoa sitten Diivaa koeteltiin jälleen, kun 22.10. osallistuimme Tollerikerhon+Kiharakerhon järjestämään MH-kuvaukseen Riihimäellä. Päivä oli mielenkiintoinen ja Diivalle rankka. Diiva reagoi mielestäni aika voimakkaasti kuvauksen tilanteisiin ja kuormittui selvästi loppua kohden. Palautui kuitenkin sen verran, ettei kuvausta jouduttu keskeyttämään ja loppuun asti päästiin. Tässä perässä pienet selostukset MH-kuvauksen eri osioista. Videokin on kuvattuna, mutta surkean tietokoneen takia en ole saanut sitä vielä nettiin. Uusi kone kyllä on jo tilauksessa. :)
1. Kontakti: Diiva lähti mielellään testinohjaajan mukaan. Käsittelyä väisti hiukan.
1a Kontakti - tervehtiminen: (4) Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b Kontakti - yhteistyö: (4) Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta
1c Kontakti - käsittely: (2) Väistää tai hakee tukea ohjaajasta
2. Leikki: Diiva oli mukana leikissä, mutta se ei erityisen hyvin tarttunut leluun eikä lähtenyt vetoleikkiin mukaan. Diiva ei ole mikään kovin innokas vetoleikkijä, joskus kotona se innostuu vetoleikkiin, mutta näin kummallisessa uudessa tilanteessa se ei leikkiin lähtenyt. Ei yllättänyt.
2a Leikki - leikkihalu: (4) Leikkii, aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
2b Leikki - tarttuminen: (3) Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
2c Leikki - puruote ja taisteluhalu: (2) Tarttuu viiveellä, irroittaa/pitää, ei vedä vastaan
3. Takaa-ajo: Diiva lähti molempiin takaa-ajoihin vauhdilla ja juoksi vieheelle, mutta ei ottanut sitä suuhunsa erityisen innokkaasti. Ekalla kertaa ei ollenkaan ja toisella riepotteli sitä vähän matkaa, mutta vasta myöhemmin kun sain kutsua koiraa luokse. Tässä vaiheessa muutenkin ajattelin, että meidän kuvaus olikin tässä, kun Diiva ei meinannut millään totella/kuunnella luoksetulokutsuja. (Pillikin oli unohtunut kotiin, niin en voinut sitäkään käyttää.) Se haahuili menemään ja haisteli kaikki takaa-ajolaitteen tötsät ennenkuin suostui viimein palaamaan luokseni. Meinasi tässä vaiheessa itsellä savu nousta korvista, mutta palauduin lopulta minäkin tilanteesta. ;)
3a Takaa-ajo 1.kerta: (3) Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista
3b Tarttuminen 1.kerta: (2) Ei tartu, nuuskii saalista
3a Takaa-ajo 2.kerta: (4) Aloittaa kovalla vauhdilla, päämäärähakuisesti, pysähtyy saaliille
3b Tarttuminen 2.kerta: (2) Ei tartu, nuuskii saalista
4. Aktiviteettitaso: Todella tylsä 3-minuuttinen. Diiva ensin seisoi paikallaan ja tuojotti kauakaisuuteen (toiseen suuntaan kuin minä) ja lopulta vaihtoi istumiseen ja jatkoi kaukaisuuteen tuijottelua.
4 Aktiviteettitaso: (2) Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata
5. Etäleikki: Diiva kiinnostui etäleikkijästä ja kun leikkijä meni piiloon, ampaisi liikkeelle ja juoksi melkein piilopaikkaan asti. Pari metriä ennen piiloa veti kuitenkin jarrut pohjaan ja alkoi haukkumaan, mun käsitykseni mukaan sille kummallisen näköiselle piilopaikalle. Karkasi hetkeksi sivummalle haukkumaan, mutta kun leikkijä otti koiraan kontaktia Diiva oli kiinnostunut leikkijästä, mutta ei lähtenyt vetoleikkiin mukaan. Oli kiinnostunut leikkijästä myös kun leikkijä oli passiivinen.
5a Etäleikki - kiinnostus: (3) Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b Etäleikki - uhka/agressio: (1) Ei osoita uhkauselkeitä
5c Etäleikki - uteliaisuus: (2) Saapuu linjalle aktiivisen avustajan luo
5d Etäleikki - leikkihalu: (2) Ei leiki, osoittaa kiinnostusta
5e Etäleikki - yhteistyö: (4) Kiinnostunut leikkivästä sekä passiivisesta avustajasta
6. Yllätys: Haalari oli pelottava kapistus. Diiva pakeni taakseni ja haukkui koko ajan ylös ponnahtaneelle haalarille. Tuli tutustumaan haalariin kun menin haalarin viereen kyykkyyn ja puhuin. Ohituksissa jotain oli haalarista mieleen jäänyt, mutta osoitti kuitenkin kiinnostusta haalaria kohtaan.
6a Yllätys - pelko: (3) Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista
6b Yllätys - puolustus/agressio: (2) Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä
6c Yllätys - uteliaisuus: (2) Menee haalarin luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6d Yllätys - jäljellejäävä pelko: (3) Pieni niiaus tai nopeudenvaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen
6e Yllätys - jäljellejäävä kiinnostus: (3) Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla
7. Ääniherkkyys: Saimme ohittaa räminälaitteen monta kertaa ennenkun kattilankannet vapautettiin, Diiva nimittäin katsoi aluksi moneen
otteeseen laitetta. Pakeni yli 5 metriä ja haukkui koko ajan. Pelästyi laitetta pahasti. Tuli tutustumaan laitteeseen vasta pidemmän houkuttelun
jälkeen, eikä oikein meinannut uskaltaa haistella sitä. Ohituksissa Diiva väisti laitetta molemmilla ohituskerroilla, laite ei herättänyt Diivan kiinnostusta ollenkaan.
7a Ääniherkkyys - pelko: (5) Pakenee enemmän kuin 5 metriä
7b Ääniherkkyys - uteliaisuus: (1) Ei mene katsomaan
7c Ääniherkkyys - jäljellejäävä pelko: (4) Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisena vähintään kahdella ohituskerralla
7d Ääniherkkyys - jäljellejäävä kiinnostus: (1) Ei osoita kinnostusta räminälaitetta kohtaan
8. Aaveet: Haukkui jälleen koko ajan. Pakeni sen verran pitkälle taakseni, että jouduin päästämään hihnasta irti. Tarkkaili aaveita ja haukulla yritti niitä karkoittaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. :) Tuli toisen aaveen luokse vasta kun menin ja otin hupun pois aaveelta ja juttelin aaveen kanssa. Lopulta aaveet olivatkin ihan ok, kun alta paljastui kivoja ihmisiä. :)
8a Aaveet - puolustus/agressio: (3) Osoittaa useita uhkauselkeitä
8b Aaveet - tarkkaavaisuus: (4) Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
8c Aaveet - pelko: (5) Peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta
8d Aaveet - uteliaisuus: (1) Menee katsomaan kun ohjaaja on ottanut aaveelta hupun pois
8e Aaveet - kontaktinotto aaveeseen: (3) Vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin
9-10. Leikki + ampuminen: Toisella leikkikerralla leikkiminen ei taaskaan kiinnostanut kovin paljoa, oli mukana mutta ei lähtenyt vetoleikkiin. Leikin aikana tulleet laukaukset aiheuttivat erikoisen reaktion. Diiva pelästyi, pakeni yleisön joukkoon, eikä oikein palautunut tilanteesta enää. Tässä vaiheessa kuvaajat sanoivat, että reagointi nähtiin jo, ei kuormiteta koiraa enempää, joten toista laukausta ei enää otettu. Diiva oli selvästi tosi stressaantunut ja loppuarvioinnin aikana piippasi ja oli pelokkaan oloinen. En uskonut, että reagointi laukaukseen olisi noin voimakas, mutta ilmeisesti aikaisemmat säikyttelyt olivat kuormittaneet koiraa niin paljon, että Diiva pelästyi laukausta. Yleensä laukauksia on tullut lähinnä noutotilanteessa, jossa koira osaa odottaa sitä. Nyt ääni tuli piilosta yllättäen. Edellisen viikonlopun taippareissa Diivan reagointi laukaukseen oli "tarkkaavainen", joten en nyt paukkuaraksi alkaisi tällä tietoa tuomitsemaan. Mutta pitää kyllä ehdottomasti seuraavissa treeneissä, joissa ampumiseen on mahdollisuus, ottaa varovasti laukauksia ja varmistaa ettei pelokkuus jäänyt päälle.
9a Leikki 2 - leikkihalu: (3) Leikkii, aktiivisuus lisääntyy/vähenee
9b Leikki 2 - tarttuminen: (3) Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
10 Ampuminen: (5) Häiriintynyt, pelokas, yrittää paeta
Diivan muut reaktiot eivät sinänsä yllättäneet, mutta tuo pelko laukausta kohtaan oli yllättävä. Onhan se tiedossa, että ääniin koira reagoi ja etenkin yllättävät äänet voivat pelästyttää, mutta startterin laukaus pitäisi kuitenkin olla ihan tuttu ääni, mutta näköjään näin oudossa tilanteessa ja stressi päällä reaktio oli voimakas. Diiva on aika kova haukkumaan ja reagoi helposti haukkumalla pelästyessään ja ehkä muutenkin tykkää omasta äänestään. Se ei ole mikään yllätys. Säikähdykset jäävät jonkin verran mieleen, mutta koira pystyy toimimaan kuitenkin. Ylös repäisty haalari kiinnosti selvästi, mutta kovat äänet pelästyttävät Diivaa enemmän ja niitä kohtaan kiinnostusta lähempään tutustumiseen ei ole.
Täytyypä pikaisesti kirjoittaa kuulumiset. Käytiin Diivan kanssa silmätarkastuksessa tänään kuuden muun tollerin kanssa Koira-Kissaklinikalla Raisiossa. Diivalta löytyi muutamia ylimääräisiä ripsiä molemmista silmistä, muuten ei ollut mitään huomautettavaa. Eivät nuo ripset ole mitenkään koiraa haitanneet, en siis ole huomannut silmissä mitään erikoista, joten ei niille nyt ainakaan mitään tehdä. Täytyy toivoa, etteivät tule Diivaa haittaamaan missään vaiheessa.
Viime viikonloppu olikin tosi aktiivinen. Lauantaiaamuna pyrähdin ATT:n agilityhallille kolmosten kisoihin Diivan kanssa. Ei me tosin kisattu sentään. ;) Mutta kävin siis mittauttamassa Diivan. Valitettavasti maksiksihan se osoittautui, vaikka pienestä oli kiinni. Tuomari oli oikein mukava ja yritti monta kertaa mittausta, mutta eipä Diiva vaan millään mediksi mennyt. Se nyt kuitenkin mitataan vielä uudestaan seuraavissa kisoissa, vaikka tuskinpa tuo tulos tuosta mihinkään muuttuu. Makseja ollaan ja yritetään pärjätä. Onneksi tässä ei nyt mihinkään sm-kisoihin ollut tarkoituskaan tähdätä. :) Muuten viikonloppu sujui malttia treenaten. Lauantai-iltapäivällä oltiin seuraamassa mielenkiintoista nome-valmennusta Paraisilla ja samalla tehtiin vähän malttiharjoituksia veden äärellä. Ja niitä Diiva kyllä tarvitsisi lisää! Sunnuntaina olikin vuorossa tolleri-WT myöskin Paraisilla. Olin kokeessa talkoilemassa, mutta sattumoisin reippaita työntekijöitä oli paikalla enemmän kuin riittävästi, joten ehdin välillä treenaamaan lisää malttia Diivan kanssa. Harjoiteltiin odotuspaikalle kävelyä, rauhallista paikallaan odottelua ja välillä tehtiin vähän perustottista sivummalla. Teki Diivalle kyllä hyvää, sillä kierrokset nousee aina kun yleisöä on paljon paikalla. Viime vuoden taippareissa koepaikalle siirtyminen oli ihan kamalaa katsottavaa. Toivottavasti näistä treeneistä on jatkossa apua. Kannattaa kyllä käyttää tällaiset tilaisuudet hyväksi malttiharjoittelussa!
Pitkästä aikaa täytyy hiukan aktivoitua kotisivujen suhteen ja kirjoitella kuulumisia. Myös sivujen ulkoasu on kokenut hiukan muutosta. Talvi ja kevät on aika pitkälti kuluneet agilityn merkeissä. Noutotreenit on olleet jäissä, kun lunta oli tänänkin talvena enemmän kuin riittävästi. Ollaan nyt osallistuttu ATT:n epävirallisiin agilitykisoihin eli epiksiin mölliluokkaan yhteensä kolme kertaa. Parhaimpana saavutuksena oli viides tila helmikuun mölli-medi hyppyradalla, josta tuli nollatulos. Diiva otti tuolloin rauhallisesti ja suoritusaika oli aika hidas. Viimeksi huhtikuun episten hyppyradalla Diiva oli jo selvästi sähäkämpi ja ohjaajalla meni pasmat sekaisin ja virhepisteitä sateli. Periaatteessa Diiva alkaa olla jo sillä mallilla, että virallisiakin kilpailuja voisi alkaa harkitsemaan, mutta voi olla että jonkin verran treenataan kuitenkin ensin vielä. Keinupelko Diivalla oli jonkin aikaa sitten, mutta pienellä treenauksella sekin on mennyt ohi ja keinu sujuu jo ihan hyvin. Tällä hetkellä kepit on Diivan mielestä aika tylsät, eikä se oikein jaksa keskittyä menemään joka välistä kunnolla. Keppejä täytyy siis treenata. Kontakteja pitää myös hioa ja ehkä olisi hyvä saada koira myös irtoamaan vähän paremmin. Tällä hetkellä Diiva seuraa mua tosi tarkasti. Mutta eipä muuta kun treenaamista jatketaan ja ehkä sitten jossain vaiheessa päädytään kisaamaankin. Vielä kun saataisiin selvitettyä onko Diiva maksi vai medi. Säkä on aikalailla siinä rajalla.
Noutotreenejäkin ollaan aloiteltu viime aikoina ja Diivalla on intoa ollut ihan riittävästi talven jälkeen. Varis on ollut välillä jopa niin innostava, että sitä on pitänyt ihan ravistaa ennen palautusta. Damit ovat palautuneet ihan kivasti viime aikoina. Edelleen Diivalla on tapana nostaa dami ja jäädä katselemaan ympärilleen, jos sitä ei saman tien pillitä takaisin. Parin toiston jälkeen useimmiten kyllä muistaa homman nimen ja huomaa että vain suoraviivaisella palautuksella saa namia. Ilmoitin Diivan toki myös Auran nuuskujen taippareihin toukokuun alkuun, mutta jouduin ne perumaan melkein heti (maksamisen jälkeen tietenkin), kun Diivalla alkoi juoksut. Vasta toiset sellaiset. Diivalla juoksukierto on näemmä tosiaan yli vuoden mittainen, noin 1v 1kk. Nyt harrastukset ovatkin hetken jäissä ja mieltä virkistetään rauhallisilla hihnalenkeillä nenän käyttöä harjoitellen.
Diiva on ollut suhteellisen terve tänä talvena ja nyt alkukeväästä. Atopian takia syötin antihistamiinia Diivalle koko talven. Välillä koira rapsutteli huulet/silmäkulmat verille, mutta loppupeleissä aika pientä se rapsuttelu oli, kun vertaa joidenkin muiden atoopikkokoirien tilanteisiin. Nyt ilmojen lämmittyä rapsuttelu on selvästi vähentynyt ja jätin antihistamiinin pois vähän aikaa sitten. Nyt odotellaan jännityksellä mitä siitepölykausi saa aikaan. Hoitona ajattelin käyttää lähinnä koiran pesemistä mahdollisimman usein, etenkin mutaojissa lutraamisen ja uimisen jälkeen. Ruokavaliona Diivalla on raakaruoka edelleen. Mikään ruoka-aine ei ole tuottanut allergisia oireita, mutta koska syksyllä tehty allergiatesti näytti herkkyyttä varastopunkille, ajattelin jatkaa raakaruokinnalla koko Diivan loppuelämän ja miksipäs en jatkaisi! Jauheliha, sisäelimet, luut, kasvissose ja öljyt ovat suurta herkkua ja koira on hyvässä kunnossa. Ainoa miinus on ehkä hoitokoirien kateus Diivan ruuasta. :)
Suurimpana muutoksena tässä keväällä on ollut muutto. Saimme Janin kerrostalokämpän myytyä Kaarinassa ja muutimme vuokralle Paraisille. Ja tämä onkin osoittautunut oikein mukavaksi ratkaisuksi. Uusi vuokrakämppä on vanhassa rivitalossa, rauhallisella alueella metsän (ja kaivoksen) laidalla. On kyllä kerrostalon 7. kerroksen jälkeen oikein mukava asustella koiran kanssa melkeinpä maalla, kun on oma sisäänkäynti ja paljon rauhallista lenkkeilyaluetta ympärillä. Tarkoituksena olisi mahdollisesti rakentaa omakotitalo jossain vaiheessa, mutta tonttia emme ole vielä löytäneet. (PS. Jos jollakin on tiedossa tontti Paraisilta, haja-asutusalueelta, niin saa tarjota: maija.h.makinen (ät) gmail.com! ;) )