ti 3.8. - Työtä ja toimintaa

Työntäyteinen kesä on selvästi verottanut kotisivujen päivittämistä. ;) Eli aloitin siis kesäkuun lopulla työt ja talon rutiinit muuttuivat täysin. Diiva näyttää ihan hyvin sopeutuneen päivittäiseen yksinoloon, vaikka olinkin ollut yli vuoden kotona. Taitaa vaan tykätä, kun saa nukkua päivät rauhassa. Tällä kuumuudella lepääminen on varmasti tullut tarpeeseen! Diivan kanssa ollaan koko kesä enemmän ja vähemmän treenattu noutohommia. Vähän paremman jakson jälkeen palautukset ovat taas ilmaantuneet hiukan ongelmallisiksi. Ja samoin variksen käsittely. Viime tiistaina katsoin kauhulla, kun koira meinasi yökkäillä variksen päälle sen sijaan että olisi innokkaana, ruuan kiilto silmissä, ottanut variksen suuhun ja antanut minulle. Kauhua oli ilmassa sen takia, koska taipparit oli sunnuntaina Kemiössä. Joku outo mielenhäiriökohtaus iski siis heinäkuun alkupuolella ja onnistuin ilmoittamaan neidin Salon seudun noutajien taippareihin. Noh, rankan neljän päivän vaakkutreenin jälkeen, uskaltauduin kuitenkin lähtemään Kemiöön sunnuntaiaamuna. Ihan harjoittelumielessä joka tapauksessa. Eipä mua muuten ole ikinä jännittänyt mikään noin paljoa! Selvittiin kuitenkin hengissä, ykköstulosta ei saatu, mutta Diivan hienosta vesityöstä sai sentään olla ylpeä. Neljän päivän tehotreeni ei riittänyt ja vaakut jäivät ruutuun. Tuomarin avustuksella ruutuun heitetty varis saatiin sentään talteen. Positiivista oli myös Diivan hiljaisuus, laukaukset eivät aiheuttaneet kuumumista ja neiti oli muutenkin hiljaa koko suorituksen ajan. Nyt on luvassa neljä viikkoa vaakku-/palautustreeniä hyvällä palkalla ja sitten kokeillaan uudestaan, jos nyt päästään mukaan Turun seudun kultaisten järjestämään kokeeseen 29.8. Katsotaan, katsotaan.

Agilitykin palaa kesätauolta ensi viikolla kuvioihin. Saa nähdä muistetaanko me Diivan kanssa enää mitään. Sielläkin on elokuun lopussa tulossa jonkinlainen leikkimielinen kisa treeniryhmän kesken, aika hurjaa! :) Diivan iho on välillä oireillut ja välillä ollut vähän parempi. Olen pyrkinyt pesemään koiran aina uimisen jälkeen. Välillä rupia on häntään ja mahan seudulle ilmaantunut, mutta ne on saatu kuriin shampoopesulla. Mitään lääkkeitä Diiva ei ole nyt muutamaan viikkoon saaanut, pakko oli jättää pois noiden taippareiden takia ja onneksi ei ole tullut tarvetta aloittaa uudestaan. Antihistamiinin vaikutteista en oikein osaa sanoa, aluksi lääkkeen poisjättämisen jälkeen tuntui, että mitään vaikutusta ei ollut. Noin viikon jälkeen Diivan häntä alkoi kuitenkin oirehtia ja aloitin antihistamiinin noin viikoksi uudestaan. Sen jälkeen mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, tasaista kutinaa ja rapsuttelua, mutta ei kuitenkaan mitään kovin näkyvää iho-ongelmaa ole ilmennyt.

ke 2.6. - Terveyttä ja treeniä

Diivan rapsuttelu ei ole kevään kuluessa vähentynyt mihinkään, lähinnä lisääntynyt. Viime aikoina tassut ovat olleet kovan jäytämisen kohteena. Päätin sitten käyttää koiran jälleen kerran eläinlääkärissä, tällä kertaa vaihdoin eläinlääkäriasemaa ja vein Diivan Vettoriin ihosairauksiin erikoistuneelle lääkärille. Hyvältä ratkaisulta vaikuttaa ainakin tähän mennessä! Selostin lääkärille Diivan koko rapsuttelukierteen ja ruokamuutokset, joilla ei ole ollut mitään vaikutusta. Eläinlääkärin mukaan tilanne vaikuttaa atopialta eli kyseessä voi olla esimerkiksi siitepölyallergia. Se kuulostaa aika järkevältä idealta, kun nyt kevään myötä rapsuttelu on selvästi pahentunut. Diivalla oli mahan seudulla vähän saman tyylinen ihottuma kuin viime kesänä ja siihen saatiin antibiootit. Ihossa oli selvä bakteeritulehdus, mutta hiivaa ei ollut. Kuurin aikana tulehdus parani, mutta rapsuttelu jatkui, ehkä vieläpä koveni. Nyt antibioottikuurin jälkeen käytiin kontrollikäynnillä ja saatiin kotiintuomisina kortisonisuihketta tassuihin, tassuvoidetta (näitä käytetään vuoroviikoin) sekä antihistamiiniresepti. Täytyy toivoa, että nämä auttavat! On se ikävää katsoa kun toinen kutisee koko ajan. :( Antihistamiini vaikuttaa tietenkin koriaan samalla tavalla kuin ihmiselle: pistää väsyttämään. Katsotaan nyt kuinka väsynyt koira mulla sitten on tässä seuraavan parin viikon ajan. Siinä ajassa lääkkeeseen pitäisi kuulemma tottua. Antihistamiinia syödään ensin 3-4 viikkoa ja katsotaan onko siitä apua. Jos lääkkeellä ei ole vaikutusta, niin sen syöntiä ei tietenkään kannata jatkaa. Taitaa meidän taipparit ja seraava näyttely siirtyä loppukesään näiden lääkkeiden takia.

Eipä tosin noilla taippareilla mitään kiirettä ole, kun ei koira tällä hetkellä ainakaan ole niihin valmis. Eikä ehkä ohjaajakaan. :D Dameilla hommat sujuu ihan kivasti. Olen viime aikoina koittanut vähentää palkkaa niin, ettei ihan joka noudon jälkeen tarvitsisi namia antaa. Lopuksi vasta sitten huippuherkut. Tähän mennessä toiminut ihan hyvin. Viime viikolla tein hakuruudun, josta Diiva haki ensin kaksi damia, sen jälkeen pieni kananpala palkaksi, tämän jälkeen tuli kolme ja lopuksi bileet ja kunnon herkut. Viidennellä damilla meinasi vähän vetää sivuun ja alkaa pelleilemään omiaan, mutta tajusi viime hetkellä mistä oli kyse ja toi damin mulle asti. Siihen voi olla tyytyväinen! Noh, varisten kanssa hommat ei olekaan ihan noin hyvällä mallilla. Diiva vaatii paljon innostamista ennen noutoa, jotta varis palautuu. Sinänsä hyvä, että jollain tavalla sen vaakun kuitenkin ottaa. Välillä on ollut niitäkin hetkiä, että millään ei kelpaa. Häiriön alla haku variksilla ei ole toiminut kertaakaan. Jostain syystä Diiva ei siinä vaiheessa halua vaakkua ottaa, vaikka juuri aikaisemmin olisi leikityksen jälkeen varista kantanutkin. Näin kävi ainakin eilen Katin treeneissä. Mutta ei kai siinä muu auta kuin lisää perustreeniä vaakuilla. Ollaankin viime päivinä iltaruualla otettu (jäisen) variksen pitoa. Ja tarttis oikeesti sitä pupuakin muistaa välillä näyttää, eihän niistä taippareista muuten mitään tule! :) Riistaongelman lisäksi päänvaivaa tuottaa kuumuminen veden äärellä. Diiva tykkää tuosta vedestä niin paljon, että vesinoudot ja muutenkin veden läheisyys saa aikaan piippaamista. Treeniohjelmassa on siis myös maltti veden äärellä. En tiedä miten mulle tällaisia vesihulluja koiria siunaantuu, vai teenkö mä niistä sellaisia omalla toiminnallani jotenkin. Starahan oli hullu vesipeto myöskin. :) Noh, ehkä tollereilla on pientä taipumusta sellaiseen!

Noutotreenailun lisäksi viikko-ohjelmaan kuuluu tietenkin agility. Koira on edelleen tosi hyvä ja ohjaajalla riittää opeteltavaa. Ensi viikolla on vika kerta agilitya ennen kesätaukoa. Sinänsä harmi, se on kyllä oikeesti kivaa, vaikka alkuun epäilinkin! :) Vähän yli viikon päästä onkin sitten tollerileiri ohjelmassa. Me osallistutaan Diivan kanssa mejä-koulutukseen. Täytyy nyt tutustua siihenkin lajiin kun kerran mahdollisuus on!

su 2.5. - Treenit ja näytelmä

Viime torstaina oli Katin noutotreenit ja aiheena haku. Vähäsen jänskätti alkuun, sillä Diivan kanssa ollaan viimeksi treenattu hakua joskus syksyllä, eikä ne palautukset mitenkään varmoja ole. Olin kuitenkin varautunut tilanteen vaatimalla tavalla ja matkassa oli supernamia eli jonkinlainen gourmet-ateria tällä kertaa mallia Pirkka. Ja herkkuaterian ansiosta palautukset toimi tosi hienosti! Ekana piilotettiin motivoidusti kallion seinämälle yksi dami. Diiva lähti noutoon innolla, kiipesi damin luokse, mutta ei lähtenyt tuomaan sitä suoraan mulle, vaan jäi jotain pyörimään sivustalle. Kehoituksella sitten tajusi mistä oli kyse ja dami palautui. Toinen tehtävä oli aika laaja hakuruutu. Diivalla haku pelasi hienosti, toi lopulta neljä damia, joista ainakin yksi vaati pienen suon/ojan ylityksen. Treenitauko teki kyllä tosiaan hyvää! Nyt tätä tilannetta ei saa kyllä mitenkään pilata... Vaativimpiin tehtäviin täytyy ottaa aina superherkku mukaan! :) Treenien lopuksi ihmeteltiin vähän varista. Vaakun näkemisestä Diivalla oli vierähtänyt vähän liian kauan aikaa, joten aluksi piti haistella kovasti. Ihan omatoimisesti varis ei noussut vaan pientä härnäystä se vaati. Lopulta sekin palautui aika lähelle mua ja superherkun jämät oli ansaittu. Riistatreeni täytyy kyllä pikaisesti ottaa takaisin kuvioihin!

Tänään käytiin Koski TL:n ryhmänäyttelyssä näyttäytymässä. Reissu sujui mukavan rauhallisesti, kuten Diivan kanssa on tapana. Sää oli kylläkin ikävän kylmä tuulen takia. Vähän etukäteen pelkäsinkin, ettei tuomari tykästy Diivan pyöreisiin muotoihin ja niinhän siinä myös kävi. Muuten oli kyllä ihan hyvä arvostelu, tuloksena H. Me nyt Diivan kanssa tässä laihdutetaan, katsotaan josko loppukesästä tai syksystä menisi sitten seuraavan kerran näyttäytymään. :) Koko arvostelu löytyy harrastukset-sivun alta.

ke 28.4. - Kevätkuulumisia

Diivan ensimmäiset juoksut oli ja meni. Ne sujuivat ihan mukavasti, vuoto oli aika vähäistä ja koira oli suht normaali. Aika myöhässähän ne tulivat (ikää oli 1v 4kk), ehkäisypillerien syönti selvästi teki tehtävänsä... Ennen juoksuja noutohommat oli jo jääneet pienelle tauolle armottoman palautussekoilun takia. Juoksujen ansiosta tauosta tuli aiottua pidempi, mutta se vaikuttaa olleen vain hyvä asia! Juoksujen jälkeeen aloitin sisällä treenaamaan aluksi damin pitämistä ja palautusta. Hetken päästä vein treenit ulos ja sielläkin palautukset alkoivat vihdoin sujua! Pari pientä sekoilua on tämän jälkeen sattunut, mutta näiden jälkeen olen aina saanut damin käteen asti loppujen lopuksi. Vaikeimmissa tehtävissä täytyy kylläkin ottaa superherkku (eli Cesar-ateria tai joku vastaava) esille, pelkät juustonpalat eivät jaksa innostaa. Parempaan suuntaan ollaan siis menossa, ehkä niitä taippareitakin voisi jo alkaa kesälle suunnittelemaan. :) Täytyy vaan riistatreeniä ottaa jossain vaiheessa, edellisestä kerrasta on vähän liikaa aikaa. Vesityön kanssa tuskin tulee ongelmia: vedet on vielä kylmiä, mutta Diiva on uinut jo monta kertaa! Onneksi päästään taas mukaan Tuomisen Katin noutotreeneihin näin juoksujen jälkeen, huomenna olisi seuraavat treenit, katotaan miten käy!

Agilitykin oli pienellä tauolla juoksujen takia, mutta pääsiäisen jälkeen palattiin taas treeneihin. Meillä alkoi alkeisjatkokurssi. Diiva on kyllä ihan huippu agilityssä! Mikään este ei ole tähän mennessä tuottanut ongelmia koiralle ja oman vuoron odottaminen sujuu rauhassa ja hiljaa. Agilityohjaajamme huomasi juoksujen jälkeen Diivan lihoneen, olin kyllä itsekin huomannut jo saman. Eipä tosin mikään ihme, kun ruoka-annokset pysyivät samana, mutta liikunta väheni, kun en enää viitsinyt koiraa irti päästää juoksentelemaan... Sitten onnistuin samaan syssyyn vielä vaihtamaan Diivan ruokintaa niin, etten enää anna ollenkaan kuivanappulaa, vaan raakaa lihaa/luita ja kypsiä kasviksia. Ajattelin kokeilla olisiko nappuloiden lopettamisella vaikutusta tuohon jatkuvaan rapsutteluun, mutta ei ole ainakaan vielä ollut. Tosi lievää se rapsuttelu on, kun mitään pahoja oireita ihoon ei tule. Onkohan sillä nyt vaan sitten joku kuiva/atooppinen iho... :( Niin, tuo Diivan ruokavalion muutos tässä pienessä lihomistilanteessa ei ollut ehkä kovin järkevää, kun nyt mulla ei ole mitään havaintoa oikeasta ruoka-annoksen koosta, joten ruuan vähentäminen on hieman hankalaa. No jospa liikunnan lisääminen tuottaisi tulosta, ainakin nuo vesileikit polttavat varmasti kaloreita!

Diivan lonkkakuvien virallinen lausuntokin tuli tuossa huhtikuun alkupuolella ja kappas vaan, kuvanneen eläinlääkärin arviosta huolimatta, lonkkatulos oli C/C. Tulos poikkesi sen verran kuvanneen eläinlääkärin arviosta, että soitin lausunnon antajalle ja kysyin syytä tähän tulokseen. Kuulemma lonkkamaljakko on matala, löysyyttäkin oli ja kuvatessa koira on ollut ilmeisesti vinossa, sen takia lonkat näyttävät erilaisilta. Aika huonot kuvatkin ilmeisesti siis! Lausuja sanoi vielä, että lonkat ovat aika lähellä B:tä, mutta oli sitten kuitenkin C:ksi laittanut. Hieman ehkä nyt ärsyttää, mutta eipä sille voi mitään, tuskin nuo lonkat kuitenkaan koiraa haittaa mitenkään. Voi kyllä olla, että otetaan uudet kuvat jossain vaiheessa, jossain muussa paikassa...

ke 17.3. - Agilitya ja kutkutusta

Nyt taitais olla jo aika päivittää kuulumisia, paljon on tapahtunut viime päivityksen jälkeen! Tammikuun lopulla käytiin ATT:n agilitykurssin pääsykokeissa ja päästiin kurssille mukaan. Nyt kurssi alkaa olemaan jo lopuillaan ja seuraavana olisi alkeisjatkokurssi tiedossa. Diiva tuntuu olevan ihan luonnonlahjakkuus tässä lajissa, ei ole mitään ongelmia ollut minkään esteen kanssa. Kurssin ohjaaja onkin jo monta kertaa sanonut, että tän koiran kanssa pääsee pitkälle, jos jaksaa treenata. Luultavasti ohjaajan kapasitetin rajallisuus tuleekin ensimmäisenä vastaan. :) Ahneena koirana Diivaa on ollut helppo opettaa namien avulla. Myös lelu on mukana, mutta palautusongelman takia sitä ei oikein agilitykentällä viitsi ainakaan heittää. Vetoleikki tuon koiran kanssa on aika onnetonta, kun ote on niin hento, ettei oikein lelu pysy suussa. Tästä päästäänkin sopivasti toiseen treeniasiaan eli noutotreenailuun. Me ei olla moneen kuukauteen tehty mitään muuta kuin palautustreeniä. Palautus ei edelleenkään suju, vaan damin kanssa karkaaminen ja omatoiminen leikkiminen on paljon mukavampaa, kuin damin minulle tuominen. Nyt en ole pariin viikkoon edes näyttänyt damia Diivalle ja tarkoitus on aloittaa palautusharjoittelu ihan perusteista. Olen sisällä tehnyt leluilla sellaista, että asettelen lelut ympäri huonetta ja istun itse keskelle namien kanssa. Muuten olen ihan passiivinen, mutta aina kun koira tuo jonkun lelun minulle, se saa kehut ja namia. Ajattelin seuraavana vaihtaa lelut dameihin ja lopulta siirtää tilanteen ulos (ja koiran liinaan). Kokeillaan auttaako tämä mitään asiaan. Aikaisemmin Diiva kyllä toi damin minulle, kun jätin damin koiran ja itseni väliin ja annoin noutokäskyn. Lopulta ongelmia alkoi tulla tuossakin tilanteessa ja jotain muuta oli pakko keksiä. Olisi vaan pitänyt viedä koira taippareihin jo syksyllä, kun noudot vielä toimi! Tällä hetkellä on ihan turha miettiä mitään kokeita...

Diivan ensimmäisiä juoksuja ei ole vieläkään kuulunut, viime syksyinen ehkäisypilleriepisodi näyttää siis tehneen tehtävänsä. Voisi sinänsä kyllä minun puolesta jo alkaakin, jos ne vaikka jotain vaikuttaisi tuohon jatkuvaan 'nenä maassa, kuulo poissa' -tilanteeseen, joka yleensä lenkeillä vallitsee. Diivan lonkat kuvattiin eilen ja eläinlääkäri oli sitä mieltä, että ihan hyvältä näyttää. Antoi omaksi arviokseen A/B -lonkat, kyynärät oli myös hyvät. Toinen lonkka oli hieman huonompi, mutta ei tämä eläinlääkäri kuitenkaan C:ksi asti tuomitsisi. Nyt vaan odotellaan Kennelliiton vastausta.

Diivalla on jo viime vuoden puolelta lähtien ollut pientä kutinaa havaittavissa. Erityisesti pään seutu tuntuu sitä vaivaavan ja rapsuttelee sitä kovasti. Välillä suupieliin tai kuten tällä hetkellä, kulmakarvoihin, on ilmaantunut pieni rupi, mutta muita näkyviä oireita ei ole ollut. Nyt Diiva on syönyt kana-riisi-ruokaa, vehnää, sikaa ja nautaa olen koittanut välttää. Kumiset lelut, naudan ja possunluut sekä muoviset ruokakupit ovat olleet jo pitkään poissa, mutta mitään vaikutusta rapsutteluun ei ole tuntunut näillä olevan. Aloin myös muutama viikko sitten syöttämään ruuan seassa lohiöljyä, mutta ei silläkään ole ollut suurta vaikutusta ainakaan vielä. Viime viikolla käytin Diivan eläinlääkärillä, joka ei ollut vielä kovin huolissaan rapsuttelusta, kun koiran ihokin oli hyvässä kunnossa. Hänen mukaansa tänä talvena on paljon ollut liikkeellä kuivan ilman takia kutiavia koiria ja kaupunkialueella on myös havaittu kapia. Diiva sai Stronghold-loislääkkeen niskaan ja ensi viikolla annan sille toisen ampullin. Mutta jos loishäädöllä (tai kosteampien ilmojen tulolla) ei ole vaikutusta, täytyy varmaankin alkaa suunnittelemaan eliminaatiodieettiä mahdollisen allergian aiheuttajan selvittämiseksi. Aika vähäiset oireet Diivalla on ollut ja lääkärinkin mukaan iho näyttää terveeltä, joten elättelen vielä toiveita, että kyseessä ei olisi allergia.

la 16.1. - Uutta vuotta ja ulkoasumuutosta

Uusi vuosi on käynnistynyt jo tovi sitten ja uuden vuoden kunniaksi piti vähän päivittää sivuston ulkoasua. Eipä tähän vielä tyytyväinen voi olla, mutta jospa nyt edes pientä parannusta edelliseen olisi havaittavissa... :)

Diiva vietti vuodenvaihteen isäni luona maaseudulla, raketit oli koko illan paukkuneet, mutta mitään pelkoa pauke ei ollut aiheuttanut. Lähinnä ikkunasta näkyvät välähdykset olivat pistäneet haukkukonsertin päälle. Diiva tuntuu välillä oiken etsimällä etsivän ikkunasta mörköjä, joille on sitten kiva haukkua/ulvoa. Taitaa pitää itseään hyvänäkin laulajana! Joskus illalla koiran voin yllättää sängyltä istumasta ja haukkumasta pelikuvalleen/ikkunasta näkyville valoille/jollekin vastaavalle. Mukavaa!

Treenitaukoa ollaan vietetty jo monta viikkoa, nyt täytyisi vähän koittaa palata ruotuun. Viikko sitten olikin jo eka noutotreenikerta Tuomisen Katin treeniryhmässä. Harjoiteltiin markkeerauksia, lopuksi jopa kolmosmarkkeeraus suoritettiin. Markkeerausten jälkeen treenattiin vielä vähän etäisyyttä markkeerauksessa. Diivalla meni kokonaisuudessaan ihan ok, pientä väsymystä oli lopussa havaittavissa ja suurella etäisyydellä palautus oli aikamoinen juoksulenkki. Ei koira oikein meinannut mulle asti tuoda damia vaan ajatteli pikemminkin pistää leikiksi koko homman. Muutaman kierron ja kaarron kautta dami kuitenkin palautui ihan perille saakka. Loppuun otettiin vielä onnistunut suoritus lyhyellä matkalla. Joku ongelma tuossa palautuksessa nyt on. Tai ei välttämättä palautuksessa, mutta siinä palautukseen lähdössä sieltä damilta. Monesti, varsinkin pidemmällä etäisyydellä, koiraa saa kehoittaa ja innostaa lähtemään palautukseen. Sitten kun Diiva palautuksen aloittaa, niin yleensä tulee kyllä ihan nätisti perille asti, tuo viime treenien kiertely oli ihan uusi juttu. Ennen joulua yritin tehdä Diivan kanssa "paukkunoutoja", heittää toista damia palkkioksi noudosta ja muutenkin koitin palkata hyvin. Niissä tilanteissa dami yleensä palautui vauhdilla, mutta häiriön ja matkan lisääntyessä ongelmia selvästi tulee taas. Voi tietty olla, että ongelma liittyy näihin pikkuisiin murrosiän oireisiin, joita on ollut viime aikoina havaittavissa varsinkin lenkeillä. Aikamoinen hälläväliä-asenne käskyjä kohtaan tuntuu välillä olevan ja ainoa mikä metsälenkillä kiinnostaa on hajut. Eipä juuri ihmisen menot tunnu kiinnostavan ja välillä olenkin meinannut kadottaa koko koiran metsään, kun itselläkin on vähän sama asenne koiraa kohtaan. ;) On sitä kyllä pakosti täytynyt alkaa vähän paremmin seuraamaan koiran menoja metsässä, kun se ei enää niin nätisti seuraakaan kuin ennen ja korvat on monesti poissa pelistä. Saapa nähdä viitsitäänkö Diivan kanssa lähteä maanantaina ATT:n agilityn alkeiskurssin pääsykokeeseen. Sellainen olis kalenteriin merkattuna, mutta viitsiiköhän tuollaisen korvattoman kanssa mihinkään agilityyn yrittää... :)